Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

tiistai 3. helmikuuta 2015

Yksi toivomus juuri nyt

Meillä on asunut nyt kaksi vaihto-oppilasta pian viikon. Monacolainen poika, joka on 11v. ja ranskalainen tyttö, joka on 15v. Molemmat aivan ihania tyyppejä, mutta silti on aika raskasta, kun oman kodin valtaa kaksi täysin vierasta ihmistä. Työpäivän jälkeen tai sitä ennen pitää yrittää huomioida heidän tarpeitaan ja huolehtia, että heillä ei ole nälkä tai jano. Vaihto-oppilas ohjelma on osa lastemme koulun opetusta. Omat lapsemme menevät vuorostaan näiden lasten perheisiin viikoksi vaihtoon keväällä. He käyvät samalla tavalla siellä myös paikallista koulua. Meillä on aiempina vuosina ollut kolme ranskalaista vaihto-oppilasta. Kokemusta näistä vaihdoista on jo jonkin verran. Tulossa näitä on meidän osallemme vielä kaksi.   


On hyvin avartavaa huomata kulttuurieroja. Oli esimerkiksi hieman hämmentävää huomata ensimmäisenä päivänä, että 11v. ei osaa itse pukea sormikkaita käteensä ilman apua. Ymmärsin vasta jälkeen päin, että hänen täysin uudet sormikkaansa olivat hänen elämänsä ensimmäiset ja niiden pukeminen sujui suunnilleen yhtä hyvin kuin suomalaisen kaksivuotiaan lapsen eli useita sormia joutui samaan hanskan sormenreikään. Mieheni tosin epäili, että voi se johtua siitäkin, että pojalla saattaa olla kotona palvelusväkeä hanskoja pukemassa. Herättävää on ollut myös se, että ranskalaiset lapset syövät meidän silmin katseltuna aika epäterveellisesti mm. keksejä iltapalaksi. Eräs huomio jonka olen tehnyt jo aiempien vaihto-oppilaidemme kanssa on se, että ranskalaiset vanhemmat ovat hyvin vähän yhteydessä lapsiinsa vaihdon aikana, jos ylipäätään lainkaan. Merkille olemme myös panneet lasten hyvät käytöstavat. Aamulla tervehditään "bonjour Madame" ja pöydästä noustessa kehutaan ruokaa hyväksi. Koululla lapset ovat ihmetelleet, että koulun suomalaisia opettajia saa kutsua etunimellä. Lumi on ollut lapsille eksoottinen elementti. Olemme joutuneet esimerkiksi opettamaan, että lunta ei ole terveellistä syödä ja näyttäneet mitä tarkoittaa lumityöt. Molemmat heille ennestään täysin vieraita asioita.  


Nyt täytyy mennä valmistelemaan päivällistä ja yrittää päästä ajoissa sänkyyn, sillä huomenna minulla on herätys klo 04.40 ja tiedossa lähes 12h työpäivä. 

Niin se yksi toivomus juuri nyt : olisi ihana, jos olisi aikaa pitkästyä. 

Kivaa iltaa kaikille täältä hektisestä kansainvälisestä suurperheestä! 

     

6 kommenttia:

  1. Kiva postaus taas, kiitos että jaoit sen meille!

    Osui ja upposi tänne tuo toivomuksesi. Syöpävuoden jälkeen elelen rauhallista aikaa, puolikasta työaikaa tehden. Ennen en edes tiennyt, mitä on pitkästyminen - nyt tiedän:) Ja välillä nautin siitä ihan oikeasti.

    Hyvää työpäivää sinulle!
    Liina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti olet paranemaan päin! Hienoa kuulla, että tässä kiireisessä nyky-yhteiskunnassa löytyy vielä ihmisiä, jotka osaavat nauttia kiireettömyydestä ja jopa pitkästymisestä. Se on käsittääkseni merkki siitä, että on sinut itsensä kanssa ja uskaltaa kuunnella sisintään. Pitkästyminen on myös luovuuden alkulähde.
      Ihanaa alkavaa viikkoa sinulle ja kiitos kauniista kommentistasi!

      Poista
  2. Voimia mielenkiintoisiin kokemuksiin!
    Tiedän niin tuon tunteen, kun toivoisi jopa pitkästyvänsä vaihteeksi. Sitä on aika vaikea saavuttaa silloinkaan, kun kalenteri näyttää vapaampia aikoja, sillä aina on jonossa paljon "tärkeitä" ja mielenkiintoisia puuhia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on. Rauhoittuminen ja jopa pitkästyminen vaativat sen ajan lisäksi tiettyä mielentilaa, joka ei synny hetkessä.

      Poista
  3. Hienoa työtä ja osallistumista teiltä. Ja joutenoloakin osaa sitten taas arvostaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nostan itselleni hattua, että selvisimme jälleen kunnialla näistä vaihto-oppilas viikoista. Ja kyllä todellakin osaan arvostaa joutenoloa, kun sellaiseen hetki siunautuu.

      Poista