Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

lauantai 20. toukokuuta 2017

Voisiko enemmän pihalla olla?

Nyt on taas se aika vuodesta, kun olen jatkuvasti ihanasti pihalla. Olen ulkoilmaihminen eli viihdyn ulkoilmassa ja onnekseni talomme sijaitsee saaressa lähellä luontoa. Taloamme ympäröi viihtyisä piha, jossa on noin satavuotias tammi, vanhoja omenapuita, pitkä sireeniaita, tuomi ja juhannusruusuja. Seuraan parhaillaan raparperien nousemista maasta ja odottelen tuomen puhkeamista kukkaan. Syksyisin keräilen marjat aamupuurooni takapihalta. 

Tästä bloggauksesta tulee oikeastaan katsaus koko toukokuuhun. Olohuoneemme siirtyi vappupäivänä terassille. Olimme kutsuneet ystävämme meille vappubrunssille ja onneksi aurinko paistoi, vaikka hellettä ei tarvinnut pelätä. Untuvatakit päällä tarkeni komeasti, varsinkin kun oli villakoira sylissä lämmittämässä ;-)




Arki-iltaisin istun usein työn jälkeen juomaan terassille kahvit. Arkisin grillailemme, jotta kenenkään ei tarvitse olla sisällä ruokaa laittamassa. 




Vappua seuraavana viikonloppuna kävimme Pentalan saaressa laittamassa pursiseuramme jäsenten kanssa Pavenin ravintolan kesäkuntoon. Asettelimme lasivitriineihin talvisäilöstä tuodut pokaalit. Ne tietysti laitetaan samaan järjestykseen kuin viimeiset sata vuotta ;-) Kuulin mielenkiintoisia tarinoita seuran historiasta seuran vanhemmilta jäseniltä.
Uusi ravintoloitsija halusi tarjota meille lohikeitot. Sormet ja varpaat olivat jäässä, mutta mieli oli ihanasti jo tulevassa kesässä. 


Työn jälkeen tulee vietettyä aikaa myös lasten harrastusten parissa eli meren rannalla tai tallilla. On kiva istua katselemassa purjehdusta tai itseään parempien ratsastustuntia ja samalla haukata happea.


Nuorin tyttäreni kutsui muutama viikko sitten tallikavereitaan meille yökylään. He halusivat viettää yötä "mökillä" eli piharakennuksessamme. Minä virittelin illan pimetessä heille pihaan vielä nuotion, missä saivat paahtaa vaahtokarkkeja. Vuoden äiti palkintoa odotellessa ;-) 



 
 Viime viikonloppua vietimme äitienpäivää brunssin merkeissä.  Mieheni valmisti brunssin ja paikalle olimme kutsuneet myös anoppini. 


Sain anopilta upean hortensian. 


Tänään olen hakenut puutarhalta uusia pelargonioita paleltuneiden tilalle ja juonut kahvia terassilla, poikennut tallilla ja vienyt vanhimman tyttäreni purjehdustapahtumaan. 
Sain myös vihdoin painepesurilla pestyä terassikalusteet. Mies on ahkeroinut veneen kanssa ja se on kuulemma tänään laskettu vesille. Joten kauniit kesäilmat saavat mielellään jatkua. 

Sunnuntait menevät enemmän ja vähemmän tallilla. Huomenna olemme menossa aamiaisen jälkeen islanninhevosvaellukselle ja sen jälkeen minulla on vielä illalla omalla tallilla hevosten hoitokurssi ja ratsastustunti. 
Toukokuun paras ratsastustunti oli varmasti se, kun sain elämäni ensimmäisen kerran hypätä "esteitä". Hyppäsimme ristikkoa, mutta kun minulla sattui olemaan sillä tunnilla upea Kylli (vanha estehevonen) niin sehän innostui aiheesta yhtä paljon kuin minäkin ja hyppäsi hieman enemmän kuin tuo ristikko olisi edes vaatinut. Olin aivan hurmiossa ja nyt on estetunteja ja -kursseja kesäksi varattu. 

Hyvää viikonloppua! 
 

 
 




 
 
 
 

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Vappua (ja kesää) odotellessa

Hiljaista on ollut omalta osaltani täällä blogissa. Ilma ei ole ihan hirveästi innostanut, mies on ollut viime viikon työmatkalla ja minä siis yh-äitinä. Töissä on kiirettä riittänyt ja viikolla kävin Genevessäkin piipahtamassa. Vapaa-aika, jos sitä sellaiseksi edes voi kutsua on kulunut harrastetaksina ja ruokahuoltoa pyörittäessä. Viimeisetkin vapaa-ajan rippeet olen sitten sijoittanut tennis- ja ratsastusharrastuksiini ja lomamatkojen surffailuun. 


Ei varmasti ihan hirveästi yllätä jos kerron, että pitkän vappuviikonlopun aion viettää ratsastuksen parissa ja nauttien kiireettömiä aamiaisia perheen kanssa. 




Vappupäivänä on suunnitelmissa nauttia vappubrunssia ja juoda samppanjaa ystävien kanssa, joko aurinkoisella terassilla tai sisällä lumisadetta paossa takan äärellä. Toivottavasti tuo ensimmäinen vaihtoehto. 

Tytär tuossa juuri äsken kommentoi, että fyi Biarritzissa on +20 astetta ja aurinkoa. 
 No ei auta kuin ottaa tilanne haltuun. Suomessa on tämä lähemmäksi nolla astetta läpi vuoden ja lunta sataa. Ilmasta inspiroituneena leivoin joulutorttuja ;-) 

Poikani tuli purjehdusleiriltä sormet jäässä. Tuulta oli ollut puuskissa 15-20 m/s ja lunta oli satanut. Oltuaan vesillä 9 tuntia tuntui joulutortut maistuvan. 


Eipä tässä muuta voi, kun toivotella vähälumista vappua! Hip hip ja hurra!

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Kevään merkkejä

Viime viikonloppu meni leppoisissa tunnelmissa, kevätpuuhissa ja kevään merkkejä havainnoiden. Niin mukavaa se oli, että ajattelimme jatkaa samalla kaavalla tämän pidennetyn pääsiäisviikonlopunkin.


Leikkailtuani elämäni ensimmäisen kerran Bauhausin kuvaston ohjeen mukaan omenapuita ja haravoidessani muistin, että minulla sattoi olla viinikellarissa jokunen roseviini unohtuneena, joten totesin, että olisi aika siirtyä talvisesta punaviinistä roseeseen. 
(Toivotaan, että en onnistunut tappamaan noita omenapuita). 
 


Grillaamme toisinaan myös talvella, mutta kauden ensimmäiset parsat tuli grillattua viime viikonloppuna. Mikä siinä aina onkin niin mukavaa seistä höyryävän lämpöisen grillin äärellä viinilasi kädessä ja kuunnella luonnon ääniä? 


 


Kissapoikakin nauttii, kun hänellä on palvelusväkeä ulkona aukomassa ovia. Hän nauttii myös yleisöstä suunnattomasti, kun hän kiipeilee puihin ja katselee olkansa yli, että seuraavathan ihailevat katseet häntä ;-)  


Ja viikonloppuhan oli mielestäni täydellinen kun siihen vielä lisättiin hevostelua. Kauden ensimmäinen ratsastustunti ulkona ja onnistuneet laukannostot ja taivutukset tällä yhdellä täysveriristeytyksellä, joka on yksi lempparihevoseni. 

Tytär asusteli kanssani tallilla. Kuvassa on yksi hänen monista hoitohevosistaan.  


Viikonloppuun kun lisäsi vielä viikolla kertyneiden univelkojen kuittailut, niin ei voi muuta sanoa, kuin olipa rentouttava viikonloppu. 



Ihania pääsiäispyhiä teille kaikille!  
 

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Tapahtui viime viikolla

Olin ajatellut päivittää tänne viime viikon tapahtumat alkuviikosta, mutta päivät kiitävät niin hurjaa vauhtia, että eihän sitä edes ehdi huomata, kun taas on jo lauantai. 

No viime viikon maanantaina mieheni lähti työmatkalle. Mikä ihme siinä onkin, että aina kun hän on matkoilla sattuu jotakin, jossa olisi ihan kiva, että olisi toinenkin aikuinen paikalla. 
Ei mitään suurempaa onneksi tällä kerralla, mutta maanantai iltana meni sähköt aika suurelta alueelta niin myös meiltä. Yksi lapsi huutaa suihkussa, että äiti auta mä en näe täällä yhtään mitään. Pesukoneet sammuu ja kuljemme koko illan taskulampun ja kynttilän valossa. Sähköjen lopulta palattua herään siihen, kun jääkaappi ilmoittaa piippaamalla, että sen lämpötila on liian alhainen. Nousen lukemaan ohjekirjaa saadakseni jääkaapin hiljenemään. 


Tiistaina myrskyn jälkeen oli kaunis sää. Aloitin kesäisen tapani juomalla kahvit ulkona tultuani töistä kotiin. 


Kissapoika saa minut nauramaan vähintään kerran päivässä. Kakkuni välissä oli kermavaahtoa, joten kaveri istui vieressä tämän näköisenä. 


Keskiviikon kävelylenkillä ihastelin jäiden lähtemistä ja tuon Busterin näkeminen vesillä nostatti taas joka keväisen kumivenekuumeen. 


Torstai sujui totuttuun tapaan, kävin Manchesterissa ja illalla olin tennisvalmennustunnillani. 
Meistä puuttui tunnilta kaksi valmennettavaa, joten saimme kahden hengen tehovalmennusta. 
Olin tunnin jälkeen aivan tulipunainen ja kuollut.  


Perjantai aamuna heräsin näihin maisemiin. Pidän lumesta, mutta en näin myöhään keväällä. Olin myös pettynyt siitä, että sunnuntain ratsastustuntiani ei pystyisi pitämään ulkona, kuten olin haavelillut.

 
Perjantaina joimmekin jo mieheni kanssa yhdessä kahvit ja illalla katselin lasten kanssa TVOF. 


Viikkoni yh-äitinä oli ollut aika rankka, joten päätin ottaa lauantain hyvin rennosti.
Sellainen villasukka lauantai tuli tarpeeseen. Sään ollessa hyvin talvinen päätimme tehdä illalla perheen kesken raclettea, se tuntui jotenkin sopivan säähän.


Sunnuntaina vanhempani tulivat piipahtamaan kahvilla. Äitini on aina hyvin positiivinen  jotenkin hyvällä tavalla hullu ja kyllä me taas nauroimmekin hänen jutuilleen vierailun jälkeen. Niin ja eipä tarvi ihmetellä mistä tämä tietty hulluus johtuu ;-) 



Viikon kruunasi onnistunut ratsastustuntini. 


Hyvää viikonloppua!  

 
 

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Mielenhallintaa

Tarina alkoi siitä, kun joskus pienenä muiden pikkutyttöjen tapaan intoilin, että haluan ratsastamaan. Kiitos vanhempieni olen aina saanut harrastaa kaikkea mitä olen halunnut. En muista enää tarkalleen kauanko tämä harrastus kesti, mutta siitä olen varma, että en esimerkiksi hypännyt pienenä esteitä. Muistan myös sen pelonsekaisen tunteen, kun saavuin tallille ja mietin, kenen hevosen tänään saan. Oma lempparini oli musta Alfa, jolla oli tähti päässä. Itse en muista (kumma kyllä) sitä mihin harrastukseni sillä erää päättyi. Vanhempani muistelevat, että se saattoi olla jokin pahempi hevosen selästä putoaminen. 


Nämä kuvat ovat säilyneet harrastuksen alusta. Saattavat olla jopa ensimmäiseltä tunnilta. 


Tarina jatkui siitä, kun nuorin tyttäreni alkoi harrastamaan poniratsastusta kuusi vuotiaana minikursseilla. Seurattuani lajia tyttäreni harrastamana muutaman vuoden alkoi heräämään kiinnostus palata hevosen selkään. Olinhan vuosien saatossa käynyt muutamia vaelluksia islanninhevosilla. Aikani rohkeutta kerättyäni, ilmoittauduin kaksi vuotta sitten kesällä aikuisten (kauan sitten ratsastaneiden) intensiivikurssille. Toisen tunnin päätteeksi vietiin yksi ratsastaja tunnin päätteeksi sairaalaan aivotärähdyksen takia. Hurahdin vaaroista huolimatta (tai juuri niiden takia) lajiin totaalisesti. Jokaisen tunnin päätteeksi sitä kokee olevansa niin voimakkaasti elossa. Jonkin sortin adrenaliinijunkie kai pitää olla, jos tällaisesta nauttii. Nauttii tai ei, siinä rajoilla kai toistaiseksi liikutaan. Toisinaan tunnit menevät tosi hyvin ja silloin nautinto on suunnaton. Rodeota muistuttavien tuntien jälkeen, sitä joutuu todellakin keräilemään kaiken taitonsa ja rohkeutensa rippeet kasaan seuraava tuntia varten. 


Olen ollut aina elämässäni suunnattoman onnekas ihmisten suhteen. Muistan elämäni varrelta monta tarinaa, jolloin juuri oikea ihminen ilmestyy oikealla hetkellä elämääni, liittyivät nämä ihmiset sitten työhön, terveyteen, ihmissuhteisiin, lapsiin, ongelmiin tai harrastuksiin. Näin kävi tälläkin kerralla. Juuri kun lähes koko ratsastusryhmämme oli useiden "rodeotuntien" päätteksi ajautunut tilaan, jossa meiltä kaikilta olivat viimeisenkin itseluottamuksen ja rohkeuden rippeet karisseet löytyy joukostamme psykologi. Hän tarjoutuu pitämään meille perjantai iltana mielenhallintasession. Tapasimme tämän "vertaistukiryhmämme" kanssa ESF:llä viime viikolla.


Monissa urheilulajeissa käytetään nykyään huipputasolla psykologistavalmennusta. Olen  meidän session jälkeen vakuuttunut siitä, että se on äärimmäisen tärkeätä ja hyödyllistä. Siinä vaiheessa, kun kilpaurheilijat ovat kaikki huipputasolla syntyy ero takuuvarmasti pään sisällä. Kuka hallitsee kisatilanteessa parhaiten hermonsa ja kuka uskoo voimakkaammin omaan voittoonsa? Meidän tasolla siitä oli hyötyä siinä mielessä, että tässä lajissa vaikutamme omalla jännityksellämme voimakkaasti "urheiluvälineeseemme" eli hevoseen. Näin kierre on valmis. Nyt olen reilun viikon käyttänyt saamiani työkaluja myös töissä ja kotona. Uskon niiden olevan todella toimivia. Kahvinkeittimeni vieressä on näkyvillä voimatekstejä tyyliin: "Osaan ratsastaa", "Hyvin se menee", "Ei mitään hätää". Eräs ratsastuskaverini sanoi, että aikoo liimata näitä post-it lappuja myös autoonsa, jotta hän voi lukea niitä matkalla tallille. Power pose -työkalun lanseerasin myös miehelleni ennen hänen jännittävää työjuttuaan. Opimme illan aikana hyvin paljon, kiitos Katan. 



Tämän illan ratsastustunnillani pääsen käytännössä harjoittelemaan jälleen näitä keinoja. Pyrin löytämään kehooni rentouden, sillä rennossa kehossa ei voi olla jännittynyttä mieltä. Opin myöskin sen, että sen sijaan, että taistelen jännitystäni vastaan, hyväksyn sen. Yritän karistaa tallin lattialle stressin ja arjen vaikeudet ja palata kotiin rentoutuneena ja rauhallisena. Mikä ihme meitä vetää niin tiukasti sellaisen harrastuksen pariin, jota ei voi koskaan hallita täydellisesti? 



                                            Rauhallista sunnuntaita! 

 

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Päivä Lumikuningattarena

Olen täällä aiemminkin kirjoitellut siitä, että valokuvaus on vanhimman tyttäreni ja minun yhteinen harrastus. Nuorimman tyttären kanssa meillä on yhdistävänä tekijänä talli ja hevoset. Poikani löytää useimmin mieheni kanssa yhteistä tekemistä, kuten kauko-ohjattavalla autolla ajelu ja sen jälkeen sen korjailu. 

Toissaviikon lauantaina oli kaunis ja keväisen aurinkoinen sää. Lähdimme vanhimman tyttäreni kanssa kamerat olalla talvipuutarhaan. 




Olin totaalisesti unohtanut miten upea paikka se onkaan! Tyttäreni ei ollut käynyt siellä koskaan aiemmin ja sovimmekin, että tulemme tänne pian uudelleen koko perheen voimin ja eväiden kanssa. Paikalla oli paljon ihmisiä sushilaatikoiden ja termospullojen sekä viinereiden kanssa. Se näytti mukavalta.


Paikalla oli myös orkideayhdistys kertomassa orkideoiden kasvatuksesta. Upeita ne olivatkin. Tässä kuvassa siis Lumikuningatar orkidea. 








 Mieluusti ottaisin tällaisen talvipuutarhan kotinikin takapihalle ;-) 

Käynnin jälkeen meillä oli jo hieman nälkä. Piipahdimme lounaalle Relove kahvilaan / kirpparille. Relove on kivalla tavalla toteutettu kirppis. Bataattipiiraat maistuivat oikein hyvälle ja pidän paikan tunnelmasta, joka on sopivan rento ja kodikas. 




Kun kotimatkalla poikkesimme vielä kukkakaupan kautta voi päivän todenneen olleen aika onnistunut. 


 

Kivaa sunnuntaita!