Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Syksyksi

Olen tehnyt muutamia hankintoja syksyksi. Ensimmäinen on siisti ja rento villaneule, jota voin käyttää niin vapaalla kuin töissä casual päivinä



Toinen hankintani vaati paljon työtä ja vaivaa ja olin jo aivan hilkulla lähteä laajentamaan etsintöjä Köpikseen, kunnes eteeni tuli tämä täydellinen jakku. Olin etsinyt pitkään syysjakkua, joka olisi siisti, laadukas, klassinen ja sporttinen, olematta kuitenkaan tylsä ja liian asiallinen.  

Mielessäni olin nähnyt tummansini-, viinipunaruudullisen tai mahdollisesti raidallisen jakun. Löysin kuitenkin tämän vihertävän jakun, jonka huomasin sopivan erittäin hyvin jo olemassa oleviin muihin vaatteisiini. Vaatteenihan ovat mustia, valkoisia, ruskeita tai beigensävyisiä. Kaapissani olevat kengät ja laukut ovat myös näitä värejä, paitsi ne uudet viininpunaiset saappaat. 



Kolmas hankintani on uusi kello. Vanha kelloni meni rikki pari viikkoa sitten lennolla. Sen kellon olin ostanut vuonna 1996 Dubaista. Halusin nyt kellon, joka on vesiurheilun kestävä (se kädessä pitää voida uida ja purjehtia), sen täytyy kestää iskuja. Ulkonäöllisesti sen tulisi olla klassinen ja sporttinen, ei mitenkään naisellinen tai romanttinen. Työni puolesta meillä on vaatimuksena, että minuuttiviisari pitää löytyä. Vaatimukseni täyttävä kello löytyi lauantain "leikitään hienoarouvaa päivänä". 

Jotenkin tämä kellon hankkiminen juuri ko. päivänä tuntui sopivalta, olihan syntymäpäiväni ja taas yksi vuosi oli takana. Syntymäpäivinä pysähtyy monesti miettimään ajankulua vähän samalla tavalla kuin vuoden vaihtuessa. Lisäksi muistelin isoäitiäni, joka omalta osaltansa sai rahoittaa hankintaani perinnön muodossa. 

 
Aika on lopulta jokaisen ihmisen ainut pääoma ja se asia, jota on vähiten varaa hukata tai hävittää. — Thomas Edison

" Time flies and so do I"



Vaatekaappiini löysi tiensä myös army vihreä Bomber Jacket. Sen materaalin on viskoosi-silkki, joten se on sellainen riittävän siisti ja ylellinen, mutta kuitenkin hieman kapinallinen. 
Kauluksessa ja helmaresoorissa on bling blingiä hopealangan muodossa. 
Juuri hyvä siis. 



Näillä varusteilla lähdetään nyt kohti syksyä ja sateita. Kaappiin on varattu myös kasa kynttilöitä ja takkaakin on jo lämmitetty. Lisätään tuohon vielä muutama hyvä leffa, kasa kirjoja ja punaviiniä niin eiköhän se tästä? 


Suloista sunnuntaita! Karvaturvat ja ratsastustuntini odottavat.

 
 

lauantai 17. syyskuuta 2016

syyskuu halusin tai en

Olen täällä varmasti aiemminkin kirjoitellut tästä aiheesta. Olen lapsellinen "kaikki mulle heti ja nyt" -luonne. Odottelu ei ole parhaita puoliani, haluan asiat selviksi, en malta odottaa. Tällä luonteella syksy ja kevät lajitellaan odotteluvuodenajoiksi. Odotellaan talvea tai kesää. 


Mielummin hiihtäisin aurinkoisilla hangilla tai purjehtisin lämpöisen tuulen henkäillessä kesäisillä aalloilla. Toisaalta olen aina ollut hyvä muuttamaan ikäviä asioita voitoksi, joten pakkohan siihen on taas ryhtyä. Energiaansa kun ei kannata käyttää niiden asioiden surkutteluun, jolle ei itse mitään mahda. Silloin jää vaihtoehdoksi vain tehdä niihin olosuhteisiin mahdollisimman ihanteelliset olot.

Ajattelen elämässä laajemminkin niin, että on aina kaksi vaihtoehtoa hyväksyä tai hylätä eli lähteä. On turha marista esim. työpaikalla, kun voi valita näistä kahdesta vaihtoehdosta. Jos päätät jäädä, tee elämästäsi niissä olosuhteissa mahdollimman mukavaa tai vaihda työpaikkaa, lähde. Joskus olen lähtenyt jopa tyhjän päälle ja aina ne asiat jotenkin ratkeavat. Niin niillä on tapana tehdä. 


Onhan syksyssäkin ne hetkensä, kuten pimenevät illat, kynttilät. Ne kuulaat aamut ja usvaiset aamulenkit. Kirjat ja villasukat. Omenat ja sienet. 

Kissapoika on muuten mainio, kun häntä yrittää kuvata, hän siirtää aina katseensa toisaalle. Ujoutta vai mitä, tiedä häntä. 


Viime viikon perjantaina oli lämmin ilta. Istuimme ulkona nuotion äärellä koko perheen voimin. Ei halua päästää kesästä otettaan. 
 






Tällaisissa mietteissä siis tänään. Hyvää lauantaita kaikille! 






 

tiistai 6. syyskuuta 2016

Tapahtui viikolla eli viikonlopusta viikonloppuun

Edellinen viikonloppu meni ulkoillessa ja nauttiessa upeasta syyssäästä, istuin aurinkotuolissa pihassa ja kuuntelin tuulen kohinaa puidenlatvoissa ja seurasin pilvien vauhdikasta menoa. Kävimme mieheni kanssa pitkällä kävelyllä. Varasin hotellin syksyn lomaamme varten. Saunoimme ja teimme hyvää ruokaa.

Pakastimme omenia talveksi vanhimman tyttäreni kanssa.



 Sunnuntaina söimme lounasta pursiseuramme paviljongissa Pavenilla. 

Sunnuntai päättyi kohokohtaan eli ratsastustuntiini. Hevosena tällä kertaa jälleen reipas "rallimamma" Pulla. 

Maanataiaamu alkoi aurinkoisissa merkeissä, kun ihana työkaverini oli tuonut työpöydälleni tämän miniauringon. 


Tiistaina lähdin heti aamusta lennoille. Käytyämme ensin Genevessä päädyimme vielä yöksi Brysseliin.
 

Olin matkassa ihanan vanhan (jo edellisestä yhtiöstä tuttu) työkaverini kanssa. 
Työpäivämme oli ollut varsin hektinen, joten päätimme mennä Brysseliin savuttuamme syömään salaatit terassille. Olipa kiva juttutuokio ja samalla saimme raitista ilmaa oltuamme lähes 12h suljetussa lentokoneessa.




Aamiaista syödessäni mietin, että montakohan hotelliaamiaista sitä on tullut elämänsä aikana syötyä? Aika monta. Kuvassa vain terveellisiä hedelmiä, mutta todellisuudessa syön aina hotelliaamiaisella myös tuoreita croissanteja ja Brysselissä ja Pariisissa myös Pain Chocolatin. Jännä muuten huomata miten tietyt tavat hotelliyöpyvillä pysyvät vuodesta toiseen. 
Tässä vaiheessa päivää emme vielä tienneet, että kotimaan lentomme päivän päätteeksi vaihtuisi Göteborgin lennoksi.  


Torstai aamuna olin aivan totaalisen loppu, sillä edellinen työpäiväni oli venynyt vielä lennolta saapumisen jälkeenkin ja työtunteja alkoi olla kasassa tälle viikolle jo aika hurja määrä. Lisäksi mieheni oli työmatkalla ja iltaisin sain pyörittää kotona yksin kuljetus- ja muonitusvastuuta. 



Join siis aamukahvia peuran (oikeasti ilmeisesti metsäkauris) stalkatessa ikkunan takana. Ne rakastavat omenia ja syövät niitä maasta posket pullollaan. Ja ovat kovin kesyjä ja uteliaita. Seuraavana päivänä pihassamme oli kaksi hirveä, jänis ja kissa kulki nappaamansa lintu suussa. Varsinainen eläintarha sanon minä. 


Kun vihdoin koitti perjantai ja saavuin kotiin, niin sohva kutsui ja kahvikaan ei väsymykseen enää auttanut. Ellei työni olisi niin mielenkiintoista kun se tällä hetkellä on, olisin harkinnut vakavissani lopputiliä ;-) 

Lauantaina päätin viettää yksin "leikitään hienoarouvaa päivän" Sellainen päivä sisältää shoppailua, lounaan ja kahvittelun jossakin viihtyisässä kahvilassa (mieluiten terassilla), piipahduksen matkan varrelle sattuvaan taidegalleriaan. Päivää ei saa suunnitella liikaa etukäteen vaan asiaan kuuluu päätön ja erityisesti aikatauluton käyskentely Helsingin keskustassa suosikkivaatteissa.


Sunnuntaipäivän vietin rakkaan ystäväni kanssa pihassamme aurinkotuolissa loikoillen, kahvitellen ja jutellen. Illan kohokohta oli taas viikoittainen ratsastustuntini, kuinkas muuten. 

Eikun voimia ja iloa viikkoonne! 

  







 

 
 

lauantai 3. syyskuuta 2016

Muutamia oppeja

Olen lähiaikoina oppinut (muistunut mieleeni) joitakin asioita, jotka haluan jakaa täällä. 

1) Maailma on täynnä suuria ongelmia, joten älä anna pienten asioiden vaivata mieltäsi. 

Maksa ylinopeus- tai parkkisakkosi välittömästi ja heitä maksukuitti sen jälkeen takkaan. Annan sen palaa iloisesti ja unohda sitten koko asia. 

Hukkaat suosikkihuivisi rapujuhlissa, etkä saa sitä takaisin, vaikka sen perään kyselet. Osta uusi vastaava huivi mahdollisimman pian ja unohda koko asia.

To do -listallasi on paljon asioita. Hoida listalta pois ne asiat, jotka eivät vie paljon aikaa ja voit unohtaa sen jälkeen niiden murehtimisen. Varaa se lääkäri, maksa ne laskut jne. 

Älä siis käytä energiaasi ikävien pienten asioiden harmitteluun vaan hoida ne pois mielestäsi, yliviivaa ne listaltasi ja jatka elämääsi. 




 2) Sometimes, the best thing you can do is just stop, breathe and focus on the positive. 
And if that doesn´t work, try wine and a new pair of shoes.

Pienet ikävät asiat (itkupotkuraivarit työpaikalla) on helppo unohtaa, kun ostoskassissa on uudet kengät. Life is short buy the damn shoes. 



 3) Ihmisiä voi ilahduttaa pienillä yllättävillä ja odottamattomilla teoilla, hymy vastaantulijalle,
kukkia naapurille / työkaverille ilman mitään sen suurempaa syytä, tarjoutua kuljettamaan joku paikkaan minne hänen olisi hankala päästä ilman apuasi jne.



4) Osa ihmisistä suhtautuu elämään negatiivisesti ja he hakevat konfliktia. Kävele pois heidän luotaan, kamppailu mitä he käyvät ei kohdistu sinuun vaan he taistelevat itsensä kanssa.

5) Tee työsi huolella ja intohimolla, mutta älä milloinkaan unohda kuka sitä arkkuasi kantaa. Arvota elämäsi ja käytä aikasi samassa suhteessa. 
 
 

Näissä mietteissä hyvää viikonloppua

 

lauantai 20. elokuuta 2016

Helan går ja pari viikonloppua

Huh huh, täytyy sanoa. Ei vanha jaksa. Viimeiset kaksi viikonloppua on mennyt rapujuhlien tuiskeessa ja kylläpä on ollut hauskaa, mutta tilauksessa on tälle viikonlopulle kaikkea muuta kuin juhlahumua ja valvomista. Viime viikonloppuna juhlimme oikein pitkän kaavan mukaan ystäviemme 50v. purjevenettä ja sen 200-vuotiasta miehistöä. Juhlat järjestettiin Särkänlinnassa ja rapujen, peurapaistin, kakkujen, snapsien ja juomalaulujen jälkeen tanssimme kello kolmeen. Tämän jälkeen siirryimme venekyydillä Espooseen. Olipa huikea ilta! 










Edellisen viikonlopun aloitin istumalla perjantai-iltaa ystäväni kanssa Löylyssä. Lauantaina suuntasimme pursiseuramme rapujuhliin Pavenille. Tanssimme sielläkin bändin soittaessa aina kello kolmeen. Yöksi kömmimme veneeseemme. Aamiaisen jälkeen oli vuorossa leikkimielinen Pentala Runt purjehduskilpailu, johon mieheni oli ilmoittanut minut veneemme kippariksi. Eihän siinä sitten muu auttanut, kuin ajaa kisa läpi. Sijoituksemme oli viides. Iltapäivä kului vielä saaressa aurinkoisessa säässä. 














Tuloksena kahdelta viikonlopulta paljon naururyppyjä silmäkulmissa, kohonnut itsetunto imartelevista sanoista, yksi hirveä kankkunen, yksi kadonnut Balmuir -villahuivi, ilo siitä, että osaamme vielä pitää hauskaa ja tanssia aamutunneille. Niin ja luonnollisesti toteamus, että meillä on ihania ystäviä! Elämä on aika ihanaa. 
Hyvää ja rauhaisaa viikonloppua!