Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

tiistai 14. helmikuuta 2017

Happy Valentines Day!

Happy Valentines Day! Tähän päivään liittyy paljon sellaista äitelän makeaa ja olen aina ollut mustan huumorin ystävä, joten seuraava aforismi, jotenkin sai minut naurahtamaan: "Ystävät ovat jumalan tapa pyytää anteeksi sukulaisten olemassaoloa". Pahoittelen heti, jos joku sukulaiseni otti nyt nokkiinsa, I love you! Uskoisin kuitenkin, että meillä kaikilla tai suurimmalla osalla meistä on kokemuksia myös sellaisista sukulaisista, jotka aiheuttavat mielipahaa ja ihmetystä käytöksellään. Sellaisia sukulaisia, joiden käytös hyväksytään vain siksi, että he ovat sukulaisia. Samalla tavalla toimivia ystäviä, kun ei tarvitse kauan sietää. 

Ja jottei syntyisi nyt väärinkäsityksiä siitä, ettenkö pitäisi myös aidosta äitelän makeasta, niin tottakai menettäisin sydämeni, jos mieheni saapuisi sylillinen täynnä punaisia ruusuja luokseni yllättäin ystävänpäivänä. Romanttiselta kuulostaisi myös Pariisin koneeseen hyppääminen. Hetkeä myöhemmin katselisimme toisiamme syvälle silmiin, joisimme shampanjaa hotellin parvekkeella Eiffel tornia iltavalaistuksessa ihaillen. 


Ystävistä vielä sen verran, että todellisia hyviä ystäviä minulla on muutamia. Tällaisten ystävien kanssa voi jakaa elämästään niin ikävät asiat, kuin kaiken hyvänkin. He iloitsevat kanssasi kaikesta hyvästä, kuin omastaan ja jakavat surut kyyneleiden keskeltä sinua tukien. 

Heidät tunnistaa siitä, että olet täysin oma itsesi heidän seurassaan ja aika heidän kanssaan kuluu kuin huomaamatta. Hiljaisuuskaan ei tunnu pahalta. 

Heitä ei välttämättä tapaa päivittäin, mutta aika ei kaiva kuoppaa väliinne. 

Omassa elämässäni aikaa ystäville tuntuu olevan aivan liian vähän, mutta kun sellainen aikaikkuna löytyy on tosiystävä aina valmis tapaamaan. 

Viime lauantaina tapasimme pitkästä aikaa tällaisen tosiystäväni kanssa. 
Vietimme päivän kaupungilla kävellen ja rupatellen. Välillä pysähdyimme valokuvaamaan, koska me molemmat olemme innokkaita kuvaajia (tosin ystäväni paljon taitavampi). Minusta otetut kuvat tässä postauksessa ovat ystäväni ottamiaan.
 Hänen upeita kuviaan voitte ihailla myös hänen blogissaan: http://goldencupole.blogspot.fi/


Nautimme molemmat siitä, että kukaan ei hoputtanut, jos halusi pysähtyä kuvaamaan ja miettimään parempia kuvakulmia.


Välillä pysähdyimme pienissä liikkeissä, kurkkasimme sisään uusiin kahviloihin.
Ilma ei ollut mikään erityisen keväinen, mutta olemme viettäneet ystäväni kanssa yhdessä kokonaisen talven Ranskan alpeilla, joten kylmyys ja viima ei tätä ystävyyttä haittaa.  

Päädyimme lounaalle hotelli Lilla Robertsin Krog Robaan, koska emme olleet kumpikaan siellä vielä ehtineet käymään. Pidimme paikan tunnelmasta ja palvelusta ja ruokakin oli hyvää. 


Ruokailun jälkeen poikkesimme vielä kahville ja jälkiruualle Punavuoren SIS. Deliin. Kuuma kahvilan ovellakin kävimme, vain todetaksemme, että rillipiruilla on rillit huurassa tässä trooppisessa kahvilassa.

Olipa kiva lauantaipäivä. Päivä oli kaikessa kiireettömyydessään ja uusien paikkojen kokemisessa minilomankaltainen irtiotto arjesta. Tällaisia energisoivia hetkiä syntyy hyvien ystävien kanssa. Kiitos teille! 

(Harmillisesti huomasin vasta jälkikäteen, että blogitapaaminen olisi ollut tuona samaisena päivänä, mutta ensi vuonna taas sitten sinne). 

Hyvää ystävänpäivää rakkaani, ystävät, sukulaiset ja blogikamut!  

P.S. "Some friends have to walk on four legs just so they can carry around so big hearts" 
    

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Tapahtui viikolla

Viikot viheltävät vain mennessään.  Aivan hurjaa vauhtia tämä nykymeno. Viime viikon olin vielä yksihuoltajana, mieheni olleessa ma-pe työmatkalla. Eipä siinä arjessa paljon jää aikaa blogeja kirjoitella. Illat kuluvat taksiespoona lasten harrastuksille ja ruokahuoltoa hoitaessa. 

Maanantai aamun lumisateen jälkeen olin kiireessä lähdössä töihin. Skrabasin autonikkunat melkein puhtaaksi, kunnes mieheni huusi ovelta, että minunhan piti mennä sillä toisella autolla. Blondin maanantai: eipä siinä sitten muuta kuin toisenkin auton ikkunat skarabaamaan. Rakkaudestahan minä vain miehelle ikkunat skrabaan. (Hän muuten on joskus tehnyt sen minulle. Se on tosi ihana ele). Kuva on otettu toimiston pihassa, kun lopulta sinne pääsin. 


Töissäkin on tahdissa pysymistä. On rekrytointeja käynnissä, koulutuksia, messuilla edustamista, kokouksia jne. Tiistaina kävin lentämässäkin. Kuvat ovat edellisen viikon Milanon lennolta, koska huomasin, että tällä viikolla en ollut kuvannut. Aurinkoa ja alppeja, joten matkakuumehan siinä iski. Eikä ne cappuccinot Milanossa aivan tainnuttaneet tuota kuumetta.


Viikolla tuli yhtenä päivänä käytyä taas tyttöjen lounaalla kolleegani kanssa eli sushilla. 
Torstaina pääsin onneksi tennistunnilleni, joka pitkästä aikaa tuntui sujuvan paremmin kuin aikoihin. 

Perjantaina tulin kukkakaupan kautta kotiin ja lähdimme anopin luokse syömään blinejä. 


Oli rentouttavaa mennä perjantaina valmiiseen pöytään syömään. 


Lauantaina teimme mieheni kanssa pitkän metsälenkin ja ihmettelimme eläintenjälkiä. 
Kissa tämä ei ainakaan ole. 




Muuten lauantai kului tehden hyvää ruokaa, lukien Hesaria, juoden kahvia ja syöden kotitekoista porkkanakakkua, saunoen
ja illalla katsoimme leffan. 

Meille on syntynyt tavaksi, että ainakin toisena aamuna viikonloppuna teemme hyvän aamiaisen, jonka syömme koko perhe yhdessä. Aamiaisen sisältö riippuu tekijästä. Minun aamiaiseeni sisältyy yleensä hedelmiä, tuorepuristettua appelsiinimehua, vastaleivottua leipää ja joku hyvä juusto. Mieheni valmistama aamiainen sisältää ainakin pekonia ja munia. Vanhimman tyttäreni valmistaessa saamme yleensä ainakin pancakes tai banaanilättyjä, yleensä myös smoothiet.
Tänään oli vuoroni. 

Aamiaisen jälkeen heitin nuorimman tyttäreni tallille ja lähdin vanhimman kanssa "kuvausretkelle" Uunisaareen ja Löylyyn. Yritämme käydä näillä kuvausmatkoilla nyt viikonloppuisin. 

 
Näitä "mustavalkoisia" maisemia katsellessamme kyllä totesimme, että mikäli ei aurinkoa ala näkymään, täytynee suunnata nämä kuvauskeikat johonkin muualle kuin Suomeen. 



Ei aivan terassikelit. 


Kiva yhteinen harrastus on löytynyt. 

Ilta menikin ratsastustunnin merkeissä. Valitettavasti tälläkään tunnilla ei itseluottamus lajin parissa kohonnut. Sanotaanko nyt niin, että tämä pukitteleva tapaus sai ainakin jännityksen väistymään. Tilalle tuli ärsytys. #kohtiuusiapettymyksiä.  


Huikean hyvää alkavaa viikkoa! 

 


 
 

 




 

 


 

 

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Tapahtui viikolla

Töissä tiimissämme on neljä henkeä. Meitä on kaksi naista ja kaksi miestä. Olimme naispuoleisen työkaverini kanssa kaksin toimipisteessämme alkuviikosta. Meille on syntynyt ihana kirjoittamaton sääntö / tapa käydä aina kaksin ollessamme lounaalla sushilla. 
Lisäksi haemme meille kahdelle leivokset jälkkäriksi. 


Alkuviikosta piipahdin myös Manchesterissa. Ammukahvikuvastamme olisi vaikea päätellä, että missä olemme. 


Keskiviikkona oli ratsastus rästituntini. 


Torstaina laitoin vielä hieman paremmaksi, sillä ryntäsin työn jälkeen tennistunnilleni. 
Onneksi sain pitää etäpäivän, niin aikaa ei mennyt työmatkoihin. 
Tenniksestä (alkulämmittely) kiiruhdin kotiin ja lähdin illan ratsastustunnilleni. Tämä tunti oli pienryhmätunti, jossa keskityttiin kunkin ratsastajan istuntaan ja sen korjaamiseen. Todella opettavainen ja kiva tunti. Olimme kaikki aivan haltioissamme tunnin jälkeen. Sovimme, että otamme tällaisia pienryhmätunteja vähintään kerran kuussa. 


Perjantaina olin niin onnellinen, että edessä oli viikonloppu. 
Poikkesin kotimatkallani ihanaan Monday to Sunday Home -liikkeeseen. 
 Sieltä mukaani jäi tuo A4 paperit ja tarvittaessa jopa kannettavan tietokoneen syövä rento nahkakassi työlaukuksi. 



Täytyi ottaa tuosta laukusta perjantai pullo ja puska kuva. Surullista kyllä, en uskaltanut avata tuota pulloa, ettei vain tulisi migreeni. 
Vielä surullisempaa oli se, että lauantai meni kuitenkin päänsäryn kanssa. Tosin sellaisen, jonka sai kahden tunnin päiväunilla ja päänsärkylääkkeellä hallintaa. Ei siis se pahin mahdollinen, tack och lov. 


Kävin lauantaina ostamassa joulukukkien ja kuusen tilalle viherkasvit. 
En ole tunnetusti mikään viherpeukalo, joten kovin pitkää ikää en näille kasveille odota. Elin-iän odotusta ei lisää sekään, että myyjä sanoi niiden tarvitsevan paljon valoa. No, sitähän täällä Suomessa tähän aikaan vuodesta riittää ;-) 



Olemme ottaneet tavaksi aloittaa sunnuntai aamun koko perheen brunssilla. Tänään aamulla leivoin taas foccacia leipää, puristin appelsiinimehua, keitin munia ja tein smoothiet. 
Näillä keinoilla (ja tuoksuilla) myös perheen teinit saa valumaan yläkerrasta seuraksemme.  


Viikon kruunasi tämän viikon kolmas ratsastustunti. Ratsastusmielessä siis aivan huippuviikko. Tunti oli viikon vauhdikkainen, sisältäen aimo annoksen sydämentykytyksiä ja adrenaliinia. Saimme normaalien laukkaharjoitusten sijaan kiitolaukka-, rodeo- ja tasapainoharjoituksia... kiitos viritettyjen mopojen rallin tallin takana olevalla kävelytiellä ja kiristyvän pakkasen. Hevonen kiihtyy huippuvauhtiinsa 70km/h 3-4 sekunnissa. Täytynee tarkistaa henkivakuutukset ennen seuraavaa tuntia ;-)

Hyvää alkavaa viikkoa!  
 
 

Lounasleipä tai helppo suolainen iltapala

Sain idean tähän lounasleipään käydessäni Nokkalan Majakassa lounaalla. 

Leiväksi valitaan rapeakuorinen maalaisleipä. Meillä ei sattunut sellaista olemaan kotona, joten leivoin maalaisleivän itse. Ihme ja kumma onnistuin saamaan siihen jopa rapean kuoren. 

Leivän siivuille hieraistaan valkosipulia ja leipäsiivut laitetaan uuuniin. 
Kun siivut ovat rapeat ja lämpöiset sivellään siivuille ohuesti hunajaa ja omenahilloa. 
Omenahilloni oli Biona Apple Puree, joka on täysin sokeriton. 

Seuraavaksi leivälle lisätään uunijuurekset / kasvikset. 
Ne olin valmistanut seuraavalla tavalla: 
Bataatti kuorittiin ja pilkottiin
Munakoiso kuorittiin, siivutettiin ja itketettiin
Paprika sivutettiin reiluiksi siivuiksi noin 6 siivua yhdestä paprikasta. 
Nämä kaikki lisättiin uunipellille ja voideltiin kauttaaltaan oliiviöljyllä, ripoteltiin päälle suola.
Annettin kypsyä 200 asteisessa uunissa pehmeähköksi. 

Rucola olisi ollut hyvää, mutta sitä ei kaapista löytynyt, joten lisäsin hieman salaattia. 

Kasvisten jälkeen leivälle lisättiin murusteltu fetajuusto ja paahdetut pinjasiemenet. 
Saatoin ripauttaa päälle vielä hieman balsamicoa. 


Niin olivat maukkaita, että en ehtinyt muita kuvia ottaa, ennen kuin olivat jo kaikki menneet parempiin suihin. 

Hyvää sunnuntaita! 
   
 

maanantai 9. tammikuuta 2017

Sunnuntaista sunnuntaihin eli tapahtui viikolla

Meillä ei näköjään käy enää vieraita -paitsi he, jotka kutsuvat itse itsensä kylään. Havahduimme tähän eräänä iltana mieheni kanssa ja mietimme, että miten näin onkin päässyt käymään. Miksi vieraiden kutsuminen tuntuukin monesti niin työläältä? Siivoamisen ja ruuanlaiton sijaan haluaa vain ulkoilla, saunoa ja istua villasukat koivessa hiljaa tai istua sängyssä tuijottaaen jotakin sarjaa tai lukea. Niin ja tehdä jotakin hyvää, mutta simppeliä ruokaa helposti. Onko tämä ikääntymisen merkki vai olemmeko vain muuten muuttuneet epäsosiaalisiksi? 

Niin tai näin. Ihanat ystävämme olivat ilmoittaneet tulevansa meille viettämään uutta vuotta. Minä kärsin taas uuden vuoden aattona maailmanluokan migreenistä, joten peruimme vierailun. Vuorokauden podettuani aloin keskiyön lähestyessä kammeta itseäni jälleen elävien kirjoihin. Yöllä lähdimme katsomaan Hesaan Suomi 100v. ilotulitusta lastemme kanssa. Hienohan se olikin! 


 Uuden vuoden päivänä keksimme kutsua ystävämme meille brunssille. Joustavia ja leppoisia kun ovat, niin saapuivat tietysti iloisina Cristal pullo kainalossa. Ollaan me kerran aiemminkin heidän kanssa juoneet "sunnuntai skumppaa", silloinkin tilanteen saneleman "pakon" edessä. Täytyy sanoa, että vanhaksi me vissiin tullaan, kun me kaikki yhteenääneen totesimme sen maistuvan paremmalta brunssilla, kuin se olisi illallla väsyneenä maistunut. Selkeästi vuoden paras päivä ;-) Ihanat ystävät. 


Alkuviikko meni jälleen hurahtaen lumisateen, pakkasen ja työkiireiden myrskyssä. Maanantaina ja tiistaina olin toimistolla, keskiviikkona olin taivaalla, torstai aamuna avaamassa erästä tilaisuutta Finnair Flight Academyssa. Neljäpäiväinen työviikko olisi muuten aika kiva. 



Perjantaina olimme kutsuneet (vai olikohan sekin niin, että vanhempani kutsuivat itsensä) loppiaislounaalle. Olin unohtanut hakea Alkosta viiniä, mutta onneksi sitäkin löytyi viinikellarista.


Grillasimme lohta ulkona, mutta istuttiin kuitenkin sisällä. Syötiin mustikkapiirakkaa jälkkäriksi ja naurettiin kadonneen hopeisen kynttiläjalan tarinalle. Tiedä, kuka vieras senkin on vienyt ;-) ;-) 
 


Olisimmekohan tänä vuonna hieman aktiivisempia vieraiden kutsumisen suhteen? Nähtäväksi jää. 

Lauantaina olin sopinut ystävättäreni kanssa kävelylenkin ja lounastreffit Nokkalan Majakkaan. Jäi vähän lenkki lyhyeksi, kun tuuli kaatoi pihassammekin kilojen painoisen lyhdyn ja lunta pyrytti oikein kunnolla. No, toisaalta olipahan juuri sopiva sää istua lounaalla tämän sielunsiskoni kanssa.



 Ajatuksemme kulkevat niin samaa rataa, että toisinaan ihan pelottaa. Uskomatonta, että kaikista maailman kengistäkin meillä oli jalassa jälleen täsmälleen samat kengät. Hän oli ostanut omansa Oulusta muutama vuosi sitten ja minä Berliinistä samoihin aikoihin. Kumpikaan meistä ei ole koskaan nähnyt ko. kenkiä kenenkään muun jalassa. Ilta meni perheen kanssa.



Sunnuntai ja vihdoin joulu- ja uudenvuoden taukojen jälkeen normaali ratsastustunti. 
"There is no better mirror than the one you see in your horse". Ratsastuksessa kiehtoo mm. se, että on ratsastaja ja ratsu ja heillä voi olla molemmilla hyvä päivä tai huono sellainen. 
Lisäksi on aina olemassa kemiat, toiset hevoset eivät vain kerta kaikkiaan sovi kemialtaan toisille ratsastajille. Tänään tuntini oli tosi onnistunut ja kaikki edellä mainitut seikat olivat onnellisten tähtien alla. Hevonen oli eräs puolilämminverinen suosikkini ja molemmilla ilmeisesti hyvä päivä. 

Hyvää ja energistä alkanutta viikkoa!